Yhteisöpedagogiopiskelija pohtii mitä käy yhteisöllisyydelle karanteenikriisissä

Edellisessä tekstissä yhteisöpedagogiopiskelija Hanna kertoi oman työharjoittelujakson alusta Espanjassa, jossa jo parin viikon päästä hänen ja poikansa saavuttua maahan julistettiin hätätila ja ulkonaliikkumiskielto. Nyt Hanna jatkaa pohtimista siitä, mitä käy yhteisöllisyydelle tässä tilanteessa.

Nuorten Taidetyöpajan sekä Etsivän nuorisotyön projektien lähitapaamiset ovat keskeytettynä toistaiseksi, kuten lähes kaikki muukin työ ja liikkuminen, tämän globaalin pandemian kriisissä. Tulevan yhteisöpedagogin ajatuksissa käy mietteitä, mitä seurauksia yhteisöllisyydelle tällainen kriisi tuo tullessaan? Karanteenit ja ulkonaliikkumiskiellot saavat yhteisöllisyyden puutteen näkymään ja tuntumaan konkreettisesti. Sosiaalinen media ja etäyhteydet eivät korvaa todellisen ja läsnäolevan yhteisön tuomaa positiivista vaikutusta elämälle. Kriisit tulevat yleensä aina yllättäen, ja ne luovat epävarmuutta sekä turvattomuutta, kuten tämäkin pandemiatapaus on saanut aikaiseksi. Toiset pelkäävät, toiset eivät ota tosissaan ja osa käsittelee asiaa huumorin kautta. Näinhän me ihmiset toimimme, luonnollisesti.

Miten yhteisöllisyyden puuttuminen tulee näkymään arjessa ja mitä siitä seuraa yksilöille? Entä yhteisöille? Kuinka jaksavat yksin asuvat, kun kaikki kontaktit muiden ihmisten kanssa ovat rajattu? Tuleeko perheisiin lisäystä yhdeksän kuukauden päästä? Vai saako erotilastot uudet ennätyslukemat? Harrastukset on peruttu, nuorten ja lasten koulut on keskeytetty, työ- ja kouluyhteisöt on asetettu uuteen tilanteeseen etätöiden muodossa, vanhemmat ylikuormittuvat yrittäessään antaa kotiopetusta lapsilleen säätäen samalla etätöitään, iäkkäämpi väki pelkää tai odottaa koronan vievän hengen. Entäpä pienyrittäjien, politiikan, liikenteen ja ekonomian solmut? Haasteita on varmasti kaikilla. Tässä laajuudessaan ennen kokematon pandemiakaranteeni digitaalisessa ajassa on uusi ilmiö, jonka seurauksia yhteisöllisyydelle voimme kai vain arvailla.

Yhteisöllisyys tulee esille nyt erilaisin tavoin

YouTube, TikTok ja Instagram pursuavat uusia videoita, mitä ihmeellisimpiä juttuja, konsertteja, huutoja tai pelejä parvekkeilla. Ystävien kertoman mukaan poliisit järjestävät Fuengirolan kaduilla diskoja valoilla ja antavat taputuksia lukuisille parvekkeillaan oleville ihmisille. Toisaalla taas annetaan ylistystä haastavimmassa asemassa olevalle hoitohenkilökunnalle. Lapset laulavat kuorossa onnitteluja niille, jotka eivät voi juhlia nyt pitää. WhatsApp koulu-, työ- ja harrastusyhteisöjen ryhmät täyttyivät epidemia uutisoinneista, vitseistä ja pohdinnasta, vähintään kaksilukuisina numeroina sinissä pallukoissa puhelimeni näytöllä.

Useat elävät oman perheyhteisönsä keskellä nyt niin tiiviisti, että kriisiaika tuo varmasti perheisiin suunnattoman paljon lisähaasteita, mutta myös sitä kauan odotettua yhteistä aikaa. Hallitsemattomuuden tunne kriisissä on kaikille sama, mutta voimme silti vaikuttaa muun muassa arjen rutiinien järjestymiseen ja kontaktien ylläpitoon, joka tuo tunnetta siitä, että hallitsemme edes jotain. Tilanne koskettaa jokaisen elämää. Vertaistuki on edelleen lähellä digitaalisesti, erilaisten ryhmien ja yhteisöjen keskellä. Olipa kyseessä sitten perhe-, koulu-, harrastus- tai ystäväyhteisö. Epävarmuutta tästä tilanteesta ei voida poistaa, mutta sitä voidaan yhteisön tuen kanssa oppia käsittelemään paremmin.

”Sosiaalinen media kriiseissä tarjoaa mahdollisuuden moninaiselle viestinnälle. Parhaimmillaan sen kautta voidaan luoda turvallisuuden- ja läsnäolontunnetta epävarmuuden keskelle” (Korpiola, 2011.

Onko epidemiakaranteenikriisi vasta se juttu, jonka kautta me ymmärrämme ja huomaamme kunnolla yhteisöjen merkityksen ja tärkeyden? Kuten tiedämme, yhteisöissä oleminen ja niihin kuuluminen on ihmiselle luonnollista. Kun yhteisö on hyvä, eli tarpeeksi tuttu ja turvallinen, on niissä tilaa jakaa elämän eri asioita. Kuten tulla kuulluksi, ymmärretyksi, saada elämään erilaisia näkemyksiä, viisauksia, huumoria, kokemuksia, elämyksiä, oppia, turvaa, iloa, rakkautta ja kosketusta halauksin, tai vaikka painien, tietysti yhteisön luonteesta riippuen.

Yleensä yhteisö jakaa jonkin saman aihealueen, jonka takia ne ovat alun perin muodostuneet. Näiden kautta ihminen kokee myös hallitsevansa elämäänsä, tekemällä sitä mistä tykkää. Luulen, että tämä kriisi tuo meitä kaikkia globaalisti yhteisöllisemmiksi, koska taistelemme kaikki samaa vihollista vastaan. Huomaan sen nyt selkeästi, kun olen Suomen ulkopuolella, ja tilanne on samalla tavalla kaikkia koskettava niin täällä kuin siellä.

Kuvituskuva

Kriisissä Espanjassa

Kuten tiedämme Covid -19 pandemia on aiheuttanut ympäri maailmaa kuolonuhreja, ja se leviää nopeasti ja salakavalasti. Maailman terveysjärjestön sivuilta voi seurata vallitsevaa tilannetta. Kahden viimeisen kuukauden aikana tapaukset ovat kaksinkertaistuneet ja hallitusten rajoitukset tiukentuneet huomattavasti, kuten jokainen on sen saanut omalla kohdallaan kokea, halusipa tai ei.

Tämä taitaa olla laajin ja vaikuttavin globaali pandemiakriisi mitä oman sukupolvemme kohdalla on ollut. Muiden epidemioiden aikana rajoitukset eivät ole olleet näin tiukkoja. Tämä ottaa oman aikansa ja veronsa, eikä taida maailma enää olla samanlainen tämän kriisin jälkeen.Varmasti seuraukset vaativat vielä jokaisen, niin yrityksen kuin yksilön kohdalla jälkipuintia, kun vain olemme ensin eläneet tarpeeksi kauas tilanteesta.

Kuulun siihen kategoriaan ihmisistä, joka ei ota yleensä uutisia tarpeeksi vakavasti. Tästä epidemiasta tuli poikkeus, kun olen käynyt kaupassakin maskin ja kumihanskojen kanssa. Espanjassa rajat ovat tiukat, ja poliisi sekä naapurit valvovat kaduilla ulkonaliikkumiskiellon toteutumista. Ensimmäisellä kauppareissulla en kuitenkaan törmännyt poliiseihin, mutta toisella kerralla poliisit olivat kaupan pihassa seuraamassa tilannetta, eivätkä antaneet kahden ihmisen mennä yhtä aikaa kappaan. Sakkoja ei onneksi kuitenkaan tullut, vaikka autossa oli kaksi ihmistä. Lähimmässä ruokakaupassa, apteekissa, terveysasioilla, kriittisillä aloilla töissä sekä lemmikkien ulkoilutuksen turvin voi kuitenkin liikkua hetkellisesti.

Loppuuko tämä?

Parhaimmillaan epävarmuuden keskellä sosiaalisen median kautta tulleen turvallisuuden ja läsnäolontunteen kautta jaksaa siis jatkaa eloaan päivä kerrallaan. Eihän tämä loputtomiin kestä, niin kuin ei muutkaan pandemiat ennen koronaa ole kestäneet. Esimerkiksi Syyrian sodan ihmiset tänä päivänä ja meitä edeltänyt sukupolvi ovat lähteneet kodeistaan ilman tietoa paluusta, ja nyt meidät lukitaan koteihimme kuukaudeksi tai kahdeksi. ”Kyllä me tästä selvitään”, sanoi eräs meemi samankaltaisen vertauksen jälkeen.

Tämä erikoinen uusi elämäntilanne antaa meille nyt mahdollisuuden kokea monenlaisia mullistuksia. Tämän jälkeen me ehkä näemme vielä selkeämmin yhteisöjen merkityksen ja tärkeyden. Jos katsomme tilannetta positiivisesti, niin voisimmeko iloiten ottaa vastaan tämän introvertin aikamme, toiset nauttien ja toiset kärsien? Tämän jälkeen toivottavasti voimme palata takaisin rakkaisiin yhteisöihimme tai luoda uusia, entistäkin kiitollisempina. Aika näyttää mitkä ovat todelliset seuraukset, jos olemme kaksi kuukautta ilman muita ihmiskontakteja, tai pelkästään perheen tai asuinkumppanien kesken. Meidän on kai uudelleen opeteltava yhteisöllisyyden rohkeus ja avoimuus. Onko meidän voitettava pelkomme ihmisten kohtaamisessa? Myös ilman pelkoa tartunnasta. Aika näyttää miten käy. Onneksi ihminen on hyvin sopeutuvainen olento.

Kuvituskuva

Olen erittäin iloinen siitä, että voin jatkaa harjoitteluani näin etätöiden muodossa. Odotan mielenkiinnolla tulevien viikkojen tuotoksia. ”Päivä kerrallaan”, taitaa olla nyt ajankohtaisimpia sanontoja.

Vertaistukevin ja voimauttavin terveisin Espanjasta

Hanna Joosia
hanna.joosia@humak.fi
Humanistisen ammattikorkeakoulun (HUMAK)
yhteisöpedagogi opiskelija, Jyväskylä
Instagram @mamandaflyer

Vapauden hetkiä harrastusreissulta ennen karanteenia

Katse tulevaan! – Ja menneeseen.

Uusi vuosikymmen on vaihtunut, ja siinä samalla on myös nuorten taidetyöpajan ja etsivän työn projektien kevätkausi käynnistynyt! Vuoden vaihtuminen on taitekohta, jossa haluamme luoda katsauksen siihen, mitä keväällä on odotettavissa. Ennen sitä on hyvä katsoa myös taaksepäin, menneeseen syksyyn, mitä kaikkea projekteissa on täällä Fuengirolassa käytännössä tehty syksyn 2019 aikana.

Syksy 2019 oli värikäs, liikkuva ja innostava 🙂

Syksyn 2019 aikana hankkeiden tärkeimmät tavoitteet ja toiminnot ovat olleet

  1. Pilotoida erilaista toimintaa noin 15-29-vuotiaille nuorille 
    Nuorille on järjestetty syksyn aikana espanjan alkeiskurssi Sofia-opistolla ja pienryhmäopetusta Katrin johdolla, liikunta- ja hyvinvointikurssi, avoimien ovien luovaa toimintaa, retki Malagaan sekä mahdollisuus henkilökohtaisiin keskusteluihin ja asioiden hoitoon yhdessä työntekijöiden kanssa. Syyskauden (4kk) aikana projektien toimintaan on osallistunut yli 40 nuorta ja yhteensä työn kautta on henkilökohtaisesti kontaktoitu yli 120 nuorta.
  2. Verkoston kokoaminen ja yhteistyö
    Hankkeiden tavoitteena on selvittää, mitä toimintaa ja osallistumisen mahdollisuuksia kohdeikäisille nuorille jo on ja mistä puolestaan on puutetta. Tulevaa toimintamallia suunniteltaessa mietitään alueen toimijoiden kanssa, mitä kaikkea on mahdollista tehdä yhteistyönä ja millaisia nuorten osallisuutta tukevia toimintoja tarvitaan lisää. Tapasimme syksyn aikana monta kymmentä nuorten kanssa eri tavoilla toimivaa henkilöä. Nuorten yhteistyöverkoston kutsuimme koolle ensimmäisen kerran marraskuun lopussa ja sen on tarkoitus jatkua pysyvänä, nuorten asioita edistävänä verkostona Aurinkorannikolla.
  3. Kenttätyön ja kyselyiden kautta tuottaa ajankohtaista tietoa suomalaisnuorten elämäntilanteista Aurinkorannikolla sekä tarpeista nuorisotyön palveluille.
    Projektien työntekijät ovat jalkautuneet sinne missä nuoret liikkuvat, esimerkiksi eri aikoina ja viikonpäivinä kaduille sekä erilaisiin tapahtumiin. Marraskuussa avattiin verkkokysely 15 – 30-vuotiaille nuorille ja neljän kuukauden aikana tavoitteena on saada mahdollisimman paljon vastauksia nuorten eri yhteisöistä. Fuengirolan suomalaisyhteisön ikärakenne on nuorentunut viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta nuorten määrästä ja elinoloista ei ole tarkempaa tietoa. Eri elämäntilanteissa oleville nuorille olemme tehneet haastatteluja, joita hyödynnetään blogissa ja tulevan palvelumallin suunnittelussa.

Kevään 2020 toiminta jatkuu samalla tavalla ja mahdollisuuksien mukaan huomioimme toiveet.

15.1. Jatkuu espanjan pienryhmä ja 16.1. eri lajeja kokeileva liikuntaryhmä. Nuorten luovan toiminnan ryhmä on tiistaisin klo 17-19. Helmikuussa teemme retken Malagaan. Myös muuta ryhmätoimintaa on luvassa ja otatamme mielellämme vastaan ehdotuksia!

Ryhmien lisäksi teemme yksilötyötä ja olemme nuorten ja nuorten aikuisten käytettävissä, oli kyseessä virastoasioinnit, uusien harrastusten etsiminen tai juttuseura. Jos emme itse osaa auttaa, etsimme yhdessä tahon, joka osaa.

Syksyn tapaan liikumme myös keväällä kentällä eri paikoissa ja tapahtumissa. Tiedonkeruuta jatkamme vielä helmikuun ajan nettikyselyllä ja yksilöhaastatteluilla. Nuorten yhteistyöverkostoa koitamme laajentaa saamalla paikallinen nuorisotoimi mukaan ja sitä kautta järjestää kansainvälistä toimintaa.

Yhteistyöverkosto kokoontui tammikuussa paikallisen nuorisotoimen tiloissa

KIITOS jokaiselle viime syksystä ja projektiemme hyvästä vastaanotosta! Otamme edelleen mielellämme vastaan toiminta- ja yhteistyöehdotuksia.

Löydät meidät kotisivujen lisäksi:
Karita: +358 406289869, karita.snellman@siltavalmennus.fi
Katri: + 34 643 198 345, katri.p.aho@jyvaskyla.fi
Facebook: Nuorten taidetyöpaja ja etsivä työ Fuengirola            
Instagram: karitaetti /  taidetyopajafuengirola


Kuntoilijan paratiisirannikko

Fuengirolan alueelta löytyy omasta kunnosta ja hyvinvoinnista huolehtiville monipuolisia mahdollisuuksia niin lomalaisille kuin tänne pysyvästi asettuneille. Ensinnäkin rannikon mielyttävä ilmasto sopii lähes ympäri vuoden ulkoiluun kävellen tai pyörällä. Sadepäiviä on harvoin ja tiet eivät ole jäässä. Ainoastaan kesän helteet haittaavat ulkona tapahtuvaa hikiliikuntaa aurinkoiseen aikaan.

Rantakadulla kävely tarjoaa aluksi hienoja maisemia viikon lomalaisille, mutta pidemmän aikaa olevat tai uudestaan rannikolle tulevien kannattaa ottaa suunta läheisille vuorille. Vaellusreittejä löytyy kaiken kuntoisille ja tasoisille vaeltajille. Aluksi voi aloittaa vaeltamalla Mijas Puebloon. Jos omatoiminen suunnistus ei kiinnosta, voi matkan taittaa ryhmässä oppaan kanssa. Vaelluksia järjestää muun muassa Suomela.

Itse olen pari kertaa tehnyt paria tuntia kestävän iltalenkin Mijas Pueblon rengasreittiä pitkin. Olemme menneet autolla louhoksen luokse ja lähteneet siitä kipuamaan polkua pitkin ylös ja kiertäneet vastapäivää palaten takaisin alas kylään. Reitti on kohtalaisen helppo, mutta liukkaiden kivien vuoksi suosittelen hyviä kenkiä ja perusterveyttä.

Vaativimmille vaeltajille löytyy varmasti haasteita Aurinkorannikolta. Facebookista löytyy ryhmä Maratonvaellukset, jossa kokeneen vaeltajan ohjauksella kierretään pienryhmänä erilaisia reittejä.

Kävelylenkkejen lisäksi rannoilla ja puistoissa on mahdollista pelata erilaisia pallopelejä ilmaiseksi. Monesta paikasta löytyy ulkokuntolaitteita, mutta vaativalle treenarille parhaat treenit tarjoaa kauppakeskus Miramarin viereinen puisto. Miramarin vieressä on myös kattava skeittipuisto ja sen alapuolella koripallokenttä.

Skeittiparkki ostoskeskus Miramarin vieressä

Kuntosaleja täällä on useita ja niihin saa ostaa käyntikertoja päivästä vuoteen. Isoimpien kuntosalien kertamaksu on noin 8-10 euroa, kuukausimaksu 30-40 euroa ja kuten Suomessa, mitä pidemmän ajan ostaa kerralla, sitä edullisempi on kuukausihinta. Itselläni on kokemusta Nuevo Estilo, Coliseo ja Altafit saleista. Muita isompia saleja Fuengirolan läheisyydessä on ainakin Solbeach, Synergym ja Gym Triple X. Myös Crossfit saleja on useita.

Oman kokemukseni mukaan paras sali tosibodareille ja muille lihastenmuokkaajille on Nueve Estilo Fuengirolan juna-aseman vieressä. Salilla käy keholajien aktiivikisaajia ja se on näyttänyt olevan myös suomalaisten kisaajien suosiossa. Sen sijaan, jos kuntosalilta etsit enemmän toiminnallisia vaihtoehtoja tai kiertoharjoitteluun sopivia laitteita, kannattaa suunnata jollekin toiselle salille. Salikulttuurin eroista voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen artikkelin. Tällä kertaa kehoitan vain ottamaan yhteyttä, jos olet kiinnostunut aloittamaan kuntosaliharjoittelun Fuengirolassa ja haluat kuulla tai keskustella lisää aiheesta.

Ryhmäliikunnan ystäville vaihtoehtoja on laidasta laitaan. Suomenkielisiä liikuntatunteja tarjoavat muun muassa Sofia-opisto, Suomela, Studio MindBody (yoga & pilates) ja muutamat yksityiset ohjaajat kuten Riina Leppäkangas. Rullakiekkoa voi pelata Fuengirola Lionseissa ja katulätkää Los Bolichesissa Filip Bovin johdolla. Itsepuolustuslajeissa ohjausta saa suomeksi ainakin krav magaan (Camilla Lindström ja Ismo Ivakko).

Meidän projekteilla alkoi hyvinvointi- ja liikuntakurssi, jossa loppuvuoden aikana teemme rantatreeniä, kuntonyrkkeillään, tanssitaan, kokeillaan krav magaa, joogataan ja pelataan padelia. Alkuvuodesta jatketaan uudella kurssilla kokeillen näitä ja muita lajeja. Jos sinä haluat pitää meille näytetunnin jostain lajista, laita viestiä ja hintapyyntö.

Pimeän ja kylmän tulessa on vaikeampi saada itsensä lähtemään ulos ilman pakollista syytä. Tämän päivän liikuntakurssilla kävimme Riinan kehonpainotreeneissä rannalla. Ei näkynyt paria satunnaista lenkkeilijää lukuun ottamatta muita kuntoilijoita kuin meidän reipas seitsemän hengen ryhmä. Hyvä me ja kiitos Riinalle!

– Karita

Kartoitus – pohjan luominen pilotille

Etsivän nuorisotyön pilotti Fuengirolassa on alkanut syyskuussa kartoittamisvaiheella Nuorten taidetyöpajan Katrin avustuksella. Etsivän työn menetelmän ensimmäinen vaihe on eri keinoin hankkia tietoa kohdealueesta ja kohderyhmästä. Tietoinen kartoittaminen vaatii aluksi työntekijän mahdollisten aikaisempien kokeusten ja oletusten käsittelyä, jotta pystytään olemaan avoimia uudelle tiedolle.

Kartoittamisessa kerätään tietoa ensinnäkin tilastojen ja artikkelien kautta, toiseksi haastattelemalla alueella asuvia ja työskenteleviä eri-ikäisiä ihmisiä sekä nuorten kanssa työskenteleviä tahoja. Kolmanneksi jalkaudutaan eri viikonpäivinä ja vuorokaudenaikoina paikoille, jossa oletettavasti voi olla kohderyhmää. Ensin tutkitaan, sitten hutkitaan.

Omat aikaisemmat kokemukset ohjasivat tekemään katukartoitusta tietyissä paikoissa. Valitsimme paikoiksi Los Pacosin puistoalueen, Härän alueen, Miramarin ja myöhemmin käymme vielä rannoilla. Olen tehnyt aiemmin Tampereella etsivässä työssä kenttätyötä kaduilla yhteensä noin 8 vuotta. Pääsääntöisesti kaduilla hengaavat nuoret ovat alaikäisiä, mutta sieltä löytyy myös täysi-ikäisten nuorten porukoita.

Espanjassa ilmasto tarjoaa paremmat mahdollisuudet ulkona kokoontumiseen. Oletuksena oli, että joitain suomalaisia nuorisoporukoita voitaisiin tavoittaa kaduilta. Yllättävän vähän kuitenkin näemme nuorten porukoita hengailemassa katukartoituksen ajalla. Pari reipasta nuorta onneksi antoivat meille vahvistuksen siitä, mitä olimme päätelleet esimerkiksi Miramarin ympäristöstä kokoontumispaikkana. Mitä teemme tällä tiedolla?

Kartoituksen jälkeen valitaan ne paikat, jossa näyttää olevan eniten nuoria. Nuorille esittäydytään ja kerrotaan keitä olemme ja miten voimme olla heille hyödyksi. Nuoret puolestaan saavat kertoa itsestään ja elämästään juuri niin paljon tai vähän kuin itse sillä hetkellä haluavat. Jatkossa liikutaan säännöllisesti niillä paikoilla ja ollaan saatavilla, jos nuoret haluavat jutella kuulumisistaan tai tarvitsevat tukea johonkin asioihin. Etsivän työn yhtenä päätehtävänä on tuoda ajankohtaista tietoa nuorten tilanteista päättäjille ja koittaa vaikuttaa myös sitä kautta nuorten hyvinvoinnin edistämiseen.

Suomalaisten tarkkoja määriä on vaikea nähdä tilastoista, joten tärkeä tietoa kootaan haastattelemalla alueella asuvia ihmisiä ja nuorten kanssa toimivia tahoja. Näitä tietoja käytetään hyväksi, kun suunnitellaan millaisille palveluille on tarvetta ja missä. Samalla selvitetään mitä on jo tarjolla sekä millaisella yhteistyöllä voisimme tukea toinen toisiamme, jotta saisimme mahdollisimman kattavasti helposti saatavia osallistumisen mahdollisuuksia ja tukea niin arkeen kuin pulmatilanteisiin.

Tärkein tiedonlähde mallin suunnitteluun on tietysti kohderyhmään kuuluvat nuoret. Tavoitteena on löytää mahdollisimman erilaisissa elämäntilanteissa olevia nuoria ja nuoria aikuisia, kuulla heidän tarinoita Fuengirolaan tulemisesta ja tänne asettautumisesta sekä mitkä heidän toiveet ja tarpeet ovat tai olisivat olleet osallisuuden tukemiseksi. Emme etukäteen halua rajata kohderyhmää muuten kuin ikäryhmän kautta, sillä ihan kuka tahansa voi kokea tarvetta esimerkiksi mielekkäälle tekemiselle, sosiaaliselle verkostolle, kuuntelemiselle, yhdessä tarvittavien sote-palvelujen saamiseen tai vaikka asuntojen etsimiselle.

Tai tarvetta ihan jollekin muulle, mikä selviää meille sitä paremmin mitä enemmän pääsemme kohtaamaan ihmisiä. Jokainen kohtaaminen on tärkeä, kiitos jo nyt kaikille oman tarinansa kertoneelle!

Kuulemisiin ja kohtaamisiin,

Karita

Ps. Kiitos mahtavalle kenttäparille Katrille, joka toimi kuin vanha konkari