Nuorten Espanjan kielikurssi -muutakin kuin kieltä

Nuorten taidetyöpajan ja Etsivän nuorisotyön projektien puitteissa on nuorille järjestetty myös espanjan kielikurssi, jota jatketaan Sofia -opiston kurssin jälkeen yhteisenä ”etäkurssina”. Uuden kielen opettelu on pitkä, mutta antoisa ja hauska matka. Matkana sitä voi hyvin kuvata siksi, että kielen lisäksi se avaa eteen toisenlaisen kulttuurin ja uusia ajattelutapoja. Nuorten kielikurssilla onkin altistuttu espanjankielisten perusfraasien ohella myös espanjalaisille tavoille. Uuteen maahan integroituminen voi saada uutta vauhtia siitä, että joku hieman avaa, miten paikallinen toimii tietyissä tilanteissa.

Millaiset arkiset toimintatavat suomalaista nuorta tai vanhaa saattavat sitten ihmetyttää Espanjassa? Kurssilla opimme ainakin tällaisia arkisia espanjalaisia toimintatapoja:

Quién es el último?

Kuka on viimeinen? Jonottamiskäytäntö voi joissakin jonotusta vaativissa paikoissa olla suomalaisesta näkökulmasta katsottuna olla hieman erikoinen. Ihmiset eivät välttämättä seisokaan kiltisti jonossa. Paikalle saavuttaessa kysytään, kuka on viimeinen. Sitten seurataan tarkkana, milloin tämä omasta näkökulmasta viimeinen pääsee palvelluksi.

Pöytäkäyttäytyminen

Ravintolassa suomalaiset ovat tottuneet istumaan omissa pöydissä. Espanjassa ollaan vielä tarkempia ja jos kaksi pöytää on yhdessä ja toisessa niissä istuu ihmisiä, ei ole kohteliasta mennä istumaan toiseen tyhjään pöytään. Yhdessä olevat pöydät ovat yleensä kohteliaiden tapojen mukaan varattu samalle seurueelle.

Lisää espanjalaisista tavoista tai ”kummallisuuksista” oppii tietysti myös kysymällä espanjalaiselta tai pitkään alueella asuneelta. Aina on toki syytä muistaa, että Espanja on valtava maa, ja jotkut Andalusian erikoisuudet saattavat olla aivan yhtä erikoisia pohjoisespanjalaiselle kuin suomalaiselle. Tai sitten on mahdollista, että nämä tavat ovat jollekulle aivan tavallisia asioita. Tässä kuitenkin muutamia eräältä espanjalaisnuorelta kuultuja huomioita:

Espanjalaiset jakavat mielellään ruokaa seurueen kesken. Esimerkiksi ravintolassa tilataan useampi annos, jotka sitten napsitaan keskeltä pöytää omaan suuhun tai omalle lautaselle.

Espanjalaiset ovat usein kovaäänisiä. Se ei tarkoita sitä, että haluttaisiin olla huonosti käyttäytyviä, se nyt vain on niin.

Myyjä kaupassa tai tarjoilija ravintolassa saattaa kutsua sinua hyvännäköiseksi (guapo, guapa) ilman, että se tarkoittaisi mitään kummempaa, se on vain ystävällinen tapa puhutella.

Espanjalaisten sosiaalinen/keskusteluetäisyys voi olla lyhyt, vaikka asioisit virkamiehen kanssa.

Poskisuudelmat tervehdittäessä ovat naisten välisiä tai naisen ja miehen välisiä, eivät yleensä miesten välisiä paitsi perheen sisällä tai jos ollaan todella läheisiä muutoin. Joissakin tilanteissa espanjalainen saattaa kohteliaisuudesta jättää tervehtimättä poskisuudelmin ei-espanjalaista, kun ajattelee että tämä saattaisi pitää sitä outona käytöksenä. Mikään ei toki estä ei-espanjalaisen oma-alotteisuutta tässä asiassa! Espanjassa poskisuudelmat aloitetaan itsestä katsottuna vasemmalta. Esimerkiksi Italiassa aloitetaan toiselta puolelta.

Nuorten espanjankurssilla on pyritty siis kielen opettelun lisäksi hyppäämään myös maan tapoihin. Tätä jatkamme kurssin jälkeen nuorten kanssa yhdessä kokoontumalla opiskelemaan kieltä ja espanjalaisia arkisia tilanteita. Espanjan kielen treeniryhmä kokoontuu Sofiaopistolla pidetyn kurssin päätyttyä maanantai-iltaisin, alkaen 11.11. Jos luit tätä ja kiinnostuit asiasta, tule ihmeessä mukaan tai kysy lisää:

Katri/ +34 643 198 345 tai sähköpostilla katri.p.aho@jyvaskyla.fi

Tai somet:

fb/ Nuorten taidetyöpaja ja Etsivä työ Fuengirola, IG/ karitaetti tai taidetyopajafuge

Ennen espanjantunnin alkua hymyilyttää, kun odotellaan kurssilaisia paikalle